Kotkansaaresta kuuluu hyvää - haastattelussa Salla Dufva

Salla Dufva, Kotkansaaren koulun apulaisrehtori

Salla Dufva on apulaisrehtori Kotkansaaren koulussa, joka on jo vuoden ajan ollut osa Huomaa hyvä! -yhteisöä. Tässä haastattelussa Dufva kertoo, miten vahvuusperustainen näkökulma on tehnyt palavereista sujuvampia ja saanut oppilaat tervehtimään veikeästi vastaantulijoita koulun käytävillä. Haastattelun lopussa Dufva jakaa myös kolme parasta vinkkiään hyvän huomaamiseen.

Mikä sai sinut kiinnostumaan tästä vahvuusperustaisesta, voimavarakeskeisestä lähestymistavasta – mihin tarpeeseen tämä tuli?

En osaa hahmottaa, tuliko tarve vai hyvän kuuleminen ensin. Olimme kuulleet ympäri ämpäri Suomea hyvää tästä Huomaa hyvä! -hommasta sekä konkariopettajilta että vastavalmistuneilta, tutuilta ja tutun tutuilta. Yksi opiskelukaveri hehkutti, että hän on nykyään Vahvuusvariksen kanssa yhteisopettaja. Jäi mieleen, että jos löytyy tällainen rinnalla kulkija, niin pakkohan siihen on tarttua.

Meillä on iso ja moninainen koulu, ja ilmapiiri voisi välillä olla parempi. Näkyy negatiivisuuden kehää, ja takerrutaan ehkä arjen kiireessä sellaisiin juttuihin oppilaan tekemisessä, jotka eivät isossa kuvassa ole muuta kuin sitä, että hän vielä harjoittelee, miten ihmisenä ollaan. Menee pieleen, jos me aikuiset huomaamme sen yhden kehnon jutun, mutta emme huomaa kaikkea sitä, missä ollaan menty eteenpäin. Tästä syntyi tarve huomata ne pienet edistymiset.

Onko edistystä koulun arjessa näkynyt?

Moniammatillisiin oppilaspalavereihin on saatu toisenlainen ilmapiiri, mistä huoltajat ovat olleet hyvillään. Yhteistyötahot hyvinvointialueelta ovat myös olleet tyytyväisiä, ja on ollut mukava huomata, miten paljon palautetta ollaan saatu hyvän huomaamisesta.

Kun taustalla on tietoon perustuva Huomaa hyvä!, on ollut myös helpompi opastaa opettajia siihen suuntaan, että positiivisen asian kirjoittamiseen Wilmaan menee yhtä pitkä aika kuin negatiivisenkin. Olen saanut myös itselleni lisäpontta siihen, miten ja mistä huomautan opettajaa tekemään tai huomaamaan jotain eri tavoin.

Mitä materiaaleja teidän koulussanne käytetään ja millä tavalla?

Yläkoulun puoli saa tästä kunniamaininnan, koska siellä on käytetty runsaasti nettimateriaaleja. Yläkoulussa meillä oli valmiina jo sellainen rakenne, että luokanvalvojantunti on kerran kuussa kaikkea ylimääräistä varten, oppiaineiden lisäksi. Meillä oli siis jo valmiiksi paikka rakenteissamme, johon saatiin Huomaa hyvä! sovitettua.

Aluksi tunti meni liki kokonaan näihin Huomaa hyvä! -asioihin, mutta silti arki pyöri, eikä se ollutkaan mistään pois. Sekä aikuiset että lapset tiesivät syksyn alusta asti, että tämä on asia, joka toistuu säännöllisesti.

Aluksi oli aika tarkat säännöt opettajille siitä, miten pääsee alkuun, mutta sen jälkeen jokainen on voinut soveltaa miten on halunnut.

Mikä koulun seinillä eniten näkyy, ovat ne PDF-ruudukot, joihin voi laittaa ruutuja tai sydämiä esimerkiksi huomatessaan, että oli sinnikäs ja sai läksyt tehtyä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne ovat tosi hyviä. Kaikki materiaali ei ole netissä, vaan se on siinä silmien alla.

Alakoulussa ollaan tehty samaan henkeen, mutta ehkä vähän varovaisemmin ja kokeilevammin. ”Koskas tää nyt käydään läpi ja mites tää nyt otetaan esiin? Ainahan me puhutaan näistä asioista.” Kyllä, mutta tämä tuo silti struktuuria, kun on kuukauden vahvuus, johon keskitytään.

Miksi luulet, että yläkoulu on lähtenyt niin hyvin tähän mukaan?

Joskus joustavuus alakoulussa luokanopettajapuolella voi kääntyä itseään vastaan. ”Me katotaan tää jossain sopivammassa hetkessä.” On ehkä vaikea käynnistyä sen takia, että ajatellaan: ”No mähän oon jo vähän tommosta tehnyt.”

Yläkoulussa taas on totuttu siihen, että nyt on sovittu näin, ja siihen tartutaan ja se tehdään.

Oletko nähnyt muutoksia oppilaiden puheessa tai toiminnassa?

Olen, ja muutokset ovat ehdottomasti hyviä, vaikka ne ovatkin ehkä menneet pelleilyn kautta. Ysiluokkalaiset ovat Vahvuusvariksen tanssin jälkeen ruvenneet veistelemään asiasta.

Tai jos on ollut ystävällisyys teemana, niin kyllä on niin ystävällisesti joka ikistä käytävällä tervehditty – ajatuksella ”mieluummin överit kuin vajarit”. Mutta sehän on ollut vain hauskaa.

Oppilaat ovat todellakin olleet tietoisia siitä, mikä vahvuus on milloinkin teemana.

Miksi vahvuusperustainen lähestymistapa kannattaa?

Lähden taas huoltajapalaverien kautta tätä ajattelemaan, koska niissä on mielestäni huomattavin ero. Onhan se ihan selvää, että kun kuulee myös sitä hyvää, niin palautteen vastaanottaminen on tuhannesti helpompaa.

Se 80–20-jako on kristallisoitunut itselle vielä lisää. Totta kai ongelmapuhetta pitää olla, mutta se, kuinka paljon sitä jäädään jauhamaan, on eri asia. Mieluiten juuri se 20 prosenttia eikä yhtään yli.

Viimeisenä kerro top 3 -vinkkiäsi!

1. Kannattaa ottaa Huomaa hyvä! -tiimiltä apua vastaan.
On tietoiskuja, tosi hyvää materiaalia ja kuulee muiden kokemuksista, niin ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

2. Kannattaa luoda koko lukuvuoden suunnitelma, vaikka se siitä muuttuisikin.
Meillä sovittiin myös hyvin vastuunjaosta, niin kenenkään ei tarvinnut arpoa kesken lukuvuoden, että mitäs tässä ollaan tekemässä. Meillä on ollut aina kuukauden vahvuus. Alkuun lähdettiin ystävällisyydellä, sinnikkyydellä ja itsesäätelyllä liikkeelle. Sitten oppilaskunta, huoltajat ja koulun henkilökunta saivat valita seuraavat vahvuudet.

3. Älkää jättäkö käyttämättä materiaaleja.
Kannattaa alkuun panostaa niin, että kaikki tietävät, mitä sieltä löytyy ja miten sinne pääsee. Ja että materiaalit ovat siinä välilehdellä olemassa ja helposti saatavilla.