Hiljaa hyvä tulee - haastattelussa Niina Halonen-Malliarakis

Vesalan peruskoulun rehtori Niina Halonen-Malliarakis ja apulaisrehtori Tytti Toivanen.

Niina Halonen-Malliarakis on Vesalan peruskoulun rehtori ja vannoutunut hyvän puolestapuhuja. Tässä haastattelussa hän kertoo, miten yli tuhannen oppilaan moninaisessa kouluyhteisössä kannustetaan sekä lapsia että aikuisia hyvän huomaamiseen, vahvuuksien tunnistamiseen, merkityksen löytämiseen ja muiden arvostamiseen.

Mihin tarpeeseen Huomaa hyvä! on tullut?

Huomaa hyvä! tuntui olevan kaikille ainakin aavistuksen tuttu. Me ajattelimme, että haluamme rakenteen, jota voi helposti hyödyntää eikä opettajien tarvitse rakentaa sitä itse. Kortteja ja kirjoja oli jo olemassa, mutta oli huippua, kun tuli vielä tämä sähköinen materiaali.

Meillä on vähintään viiden vuoden tausta positiivisen psykologian ja pedagogiikan ajattelumaailmasta, joten Huomaa hyvä! istui siihen hyvin. Olemme myös suuri koulu ja oppilaamme ovat moninaisista taustoista. Siksi ajattelimme, että selkeä ja yksinkertainen materiaali, jossa käsitteitä opetellaan tekemisen ja yksinkertaisten sanojen kautta, olisi meille paras.

Hyvää voi rakentaa pelkällä asenteella jo tosi paljon, mutta Huomaa hyvä! oli toimiva keino viedä kaikkia yhdessä eteenpäin. Ja se on kyllä täällä tullut sellaiseksi todistetuksi. Me näemme sen pieninä tapahtumaketjuina.

Minulla on vahva usko hyvään itselläni, ja uskon, että se näkyy muissa vain oman toiminnan kautta. Hyvä ei voi tapahtua niin, että kerrot toiselle yhtä ja teet itse toista.

Sen jälkeen voi etsiä hyvää omasta elämästä. Aina ei tarvitse katsoa vain eteenpäin. Minun mielestäni Huomaa hyvä! -menetelmässä on tosi mahtavaa se, että sen avulla pääsee helposti edestakaisin: nykyhetkestä taaksepäin ja eteenpäin. Sitä voi helposti käydä lasten kanssa läpi: eilen meni tämä vähän maton alle, mutta huomenna voin tehdä eri tavalla.

Pienet asiat liikkuvat jatkuvasti eteenpäin joko menneisyyden tai tulevaisuuden toivon kautta. Ja aikuisetkin voivat materiaalien avulla harjoitella yksinkertaisia elementtejä hyvän huomaamisessa. Kun he osaavat opettaa niitä oman toimintansa kautta, siitä tulee aina vain todellisempaa lapsille ja nuorille..

Minkälainen koulu teillä on?

Meillä on todella kansainvälinen ja moninainen koulu. Meillä on ensi syksynä noin 1 100 oppilasta. Olemme kontulalaisten ja vesalalaisten lasten lähikoulu, ja sen lisäksi meillä on suomi–englanti-luokkia sekä luonto- ja tiedepainotus. Meillä on täällä todella paljon eri äidinkieliä, muistaakseni noin viisikymmentä.

Meillä on myös paljon erityisryhmiä ja tukea tarvitsevia oppilaita, joten tarvitsemme paljon sellaisia elementtejä, joiden avulla voimme tehdä asioita yhdessä ja selkeästi. Se vaatii sekä kielellisesti että pedagogisesti erilaisia toimintamalleja, joihin jälleen kerran Huomaa hyvä! sopii erinomaisesti.

Materiaalia voi helpottaa tai vaikeuttaa, ja asioita voi tarkastella eri näkökulmista. Voi tehdä tai vain kuunnella. Kaikki on mahdollista – materiaali ei estä ketään osallistumasta. Alueella muutetaan paljon edestakaisin, ja jos toimintamallit olisivat liian vaikeita tai raskaita, olisi oppilaan vaikea päästä takaisin toimintaan mukaan.

Minkälaisia käytänteitä teillä on syntynyt Huomaa hyvän ympärille?

Meillä on viikoittain Huomaa hyvä! -hetki jokaisessa luokassa. Sen pitää joko luokanopettaja tai aineenopettaja. Sen lisäksi meillä on pidempiä sessioita, kuten aamunavauksia ja kuulutuksia sekä pidempiä tunteja, esimerkiksi luokanopettajan tai luokanvalvojan tunteja, joissa Huomaa hyvä! on pääteemana.

Sen lisäksi olemme ruvenneet esimerkiksi henkilökunnassa keskustelemaan siitä, miten voisimme huomioida toisiamme enemmän Huomaa hyvä! -käsitteillä. Meidän aikuisten pitää oppia nämä käsitteet ennen kuin voimme olla vahvoilla lasten ja nuorten kanssa. Keväällä teimme hetkiä, joissa kerroimme, mitä hyvää olimme huomanneet toisissamme.

Tätä hyvän käsitettä olemme myös käsitelleet tosi paljon oppilaiden kanssa eri näkökulmista. Esimerkiksi kevätjuhlapuheessani korostin sitä, miten me päätämme omassa yhteisössämme, millä tavalla toisia kohdellaan. Me emme voi päättää sitä maailman puolesta, vaikka haluaisimmekin.

Varmasti ensi vuonna tullaan vielä enemmän järjestämään sellaisia hetkiä, joissa myös vanhemmat näkevät, mitä Huomaa hyvä! tarkoittaa. Olemme myös suunnitelleet oppilaiden aktivoimista, koska meillä on valtava määrä oppilaita, jotka mielellään lähtevät tekemään asioita. Heidät nostetaan nyt sekä tulevan Liikkuva koulu -toiminnan että Huomaa hyvä! -toiminnan agenteiksi.

Olette nyt lähdössä toista vuotta jatkamaan Huomaa hyvä! -yhteistyötä. Mitä arvoa näet tällaisessa pitkäjänteisessä toiminnassa?

Uskon pitkäjänteisyyteen. Koulun tehtävä on kasvattaa ja sitten kouluttaa. Tämä liittyy myös tähän kännykkäkeskusteluun, joka valitettavasti on täynnä vastakkainasettelua. Mieluummin kasvatetaan puhelimia pois käytöstä kuin revitään niitä käsistä.

Samalla tavalla ajattelen, että Huomaa hyvä! on kasvatuspohjaista. Jos näemme tuloksia vuoden toiminnalla, niin väitän, että näemme todellisia tuloksia, kun nämä samat porukat ovat yhdeksän vuotta tätä kokeneet. Varmaan viidessä vuodessa näkyy jo paljon tuloksia.

Minusta on hirveän harmillista, että olemme tällä hetkellä niin lyhytjännitteisiä. Väitämme, että ihmiset ovat lyhytjännitteisiä, mutta samalla toteutamme itse ajatusta, että kaiken pitäisi tapahtua heti. ”Älä enää ikinä ota kännykkää esiin huomenna.” Okei. No, todennäköisesti hän kuitenkin ottaa. Mikä se prosessi sitten on?

Mitä arvoa näet vahvuuspohjaisella lähestymistavalla ja siihen sitoutumisella?

Näet asioita elämässä positiivisemmin ja ymmärrät positiivisen palautteen merkityksen oppilaalle. Meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme ei hirveästi kiitellä tai korosteta hyvää. Emme osaa kiittää riittävästi toisiamme tai antaa kunniaa muiden teoista. Osaamme antaa esimerkiksi MM-kullalle jääkiekossa todella paljon arvoa, mutta samantapaisesti meidän tulisi nähdä positiivisia asioita ihmisissä jatkuvasti.

Näen Huomaa hyvä! -menetelmän arvona sen, että opimme arvostamaan enemmän ihmisiä – sekä lapsia että aikuisia. Positiivisen suhtautumisen ja hyvän tekemisen arvo voi jäädä pysyväksi osaksi ihmisen tapaa ajatella ja toimia. Elämän merkityksellisyys syntyy useimmiten siitä, että tekee asioita oikein ja tekee hyvää. Mielestäni juuri tällainen ajattelu voi kasvaa osaksi ihmistä. Se koskee myös meitä aikuisia, jotka koemme varmasti tekevämme merkityksellistä työtä. Työ ei kuitenkaan ole elämän ydin, vaan merkityksellisyys näkyy myös siinä, miten elämä jatkuu työn ulkopuolella.

Teksti: Anni Paatsila