Hallinnosta ruohonjuuritasolle - haastattelussa Outi Koskenvalta

Outi Koskenvalta on Kurikan kahdentoista päiväkodin ja perhepäivähoidon varhaiskasvatuspäällikkö. Kurikka on vuonna 2024 sertifikoitu Huomaa hyvä! -varhaiskasvatuskunnaksi ja on sitoutunut huomaamaan hyvää niin johdossa kuin lasten leikeissä ruohonjuuritasolla. Tässä haastattelussa Koskenvalta avaa monitasoisen ja moniroolisen, vahvuusperustaisen lähestymistavan merkitystä sekä päivittäisiä kiitollisuuden aiheitaan.

 Mikä sai sinut kiinnostumaan tästä vahvuusperustaisesta, voimavarakeskeisestä lähestymistavasta - mihin tarpeeseen tämä tuli?

 Kaukana vuonna 2018 tai 2019 tuli tietoinen tarve katsella maailmaa toisin. Istuin koulutuksissa ja sieltä on jäänyt joitain siemeniä mieleen. Osittain tarve on syntynyt johtamisen näkökulmasta. Tuli sellainen olo, että onko tässä meidän työelämässä ja alassa mitään hyvää. Ymmärrän, että johtajan työhön kuuluu vastaanottaa asioita, jotka eivät toimi ja joihin haetaan apua ja niin sen pitääkin mennä. Mutta katsoessani varhaiskasvatuksen kenttää ja laajemmin koko yhteiskuntaa, rupesin miettimään että onko tämä meidän työ todella näin negatiivista. Ja ajattelin, ettei se ole niin, koska meillä tehdään paljon hyviä asioita, nähdään lasten kasvun ja oppimisen kehitystä, iloa, leikkiä ja hassuttelua.

 Meidän ensimmäisenä Huomaa hyvä! -tehtävänä oli napata joku kiinni hyvänteossa. Kun näki jonkun hyvänteossa, olkoon se lapsi, huoltaja, kollega tai vaikka kiinteistönhoitaja, se piti nähdä niin arvokkaana, että siitä käy kertomassa esihenkilölle. Huolen puheeksi ottaminenhan on sitä, että otetaan matalalla kynnyksellä esihenkilöön yhteys ja halusin että hyvän huomaaminen nähdään yhtä tärkeänä. Pitää ylittää se esihenkilön huoneen kynnys ja tulla kertomaan, että on nähnyt jonkun hyvänteossa ja jakaa näin iloa ja positiivista henkeä muiden arkisten asioiden rinnalla.

 Kun katsot taaksepäin, huomaatko jo lapsena itsessäsi hyvän huomaajan? Mitä vahvuuksia muistat itsessäsi lapsena? Ja keneltä olet ehkä niitä oppinut?

 Huomaan. Sen hyvän huomaamisen siemenen ovat istuttaneet minuun omat isovanhemmat. He ovat kokeneet sodan ja selvinneet siitä. Heillä on se sisukkuus ja - toinen vahvuus mitä toistan omassa työssäni - kiitollisuus. Heillä oli elämässä kaikki mitä he tarvitsivat ja se riitti onneen. He eivät käyneet esimerkiksi ulkomailla ja ajoivat vanhalla autolla niin pitkään kuin se vain toimi. Heillä oli omakotitalo, kasvimaa, arkiset harrastukset ja toisensa. Heillä oli onnellinen elämä sodan jälkeen, kun oli riittävä toimeentulo, ystäviä, terveyttä ja mielekästä tekemistä. Minua itseäni ei tee onnelliseksi se, että pääsee vaikka kerran vuodessa ulkomaille. Kun tavallinen arki on riittävän hyvää, jota elämässä on eniten, niin siitä se kiitollisuus ja onni syntyy. Ja sen päälle, jos pääsee ulkomaille niin ok.

 Kerro toiminnastanne: mitä hyviä käytänteitä teille on syntynyt?

 Olemme huomanneet hyvää ja hyödyntäneet positiivisen pedagogiikan ajatusmaailmaa esimerkiksi johtamisen tasolla. Esimerkiksi viime syksynä, kun uusi toimintakausi alkoi, niin sanoin esihenkilöille: ”Aivan ykkösasia on, että meidän kuuluu tätä johtaa. Tämä ei pysy hengissä eikä tietoisuudessa, jos me emme sitä johda ja ole esimerkkinä eri tavoin.”

 Minulla on oman esihenkilötiimini kanssa ”purkitetaan hyvää” -käytäntö. Jokainen palaveri päättyy siihen, että purkkiin laitetaan paperirulla, jossa lukee, mikä on saanut hymyn huulille menneen viikon aikana. Sitten me luemme vuoden viimeisessä palaverissa, kuinka paljon olemme purkittaneet hyvää, eli miten paljon vuodessa on kaiken muun rinnalla ollut hyviä hetkiä. Palaveri myös alkaa siten, että kerrotaan vaikka lapsessa, huoltajassa, työyhteisössä tai kollegassa huomattu hyvä asia tai kiitetään itseään valitsemalla tarra-arkista itselle palkintotarra.

 Sen lisäksi olemme tiedostaneet, että lasten kanssa täytyy olla pedagogisia menetelmiä, olivat ne sitten aamunavauksia tai pukemistilanteita, kokopäiväpedagogiikan näkökulmasta. Tsemppaus, hyvän huomaaminen ja positiivinen puhe näkyvät arjessa koko ajan. Sen ei pidä mennä niin, että nyt meillä on puoli tuntia kestävä toimintatuokio, vaan menetelmien täytyy näkyä laajemmin vuorovaikutuksessa.

 Yksi tärkeä konkreettinen asia, jonka olemme tehneet sertifikaatin saamisen jälkeen on työyhteisön työhyvinvoinnin vuosikello. Olemme antaneet yksiköihin julisteet, jotka saa halutessaan laittaa koko vuodeksi seinälle ja joka kuukaudelle on oma värikäs laatikkonsa, johon saa laittaa onko ollut esim. perjantaipullaa, maanantaiarvontaa, tiistailenkkiä, avantouinteja tai vauvojen villasukkien kudontaa yhdessä. Vuosikelloon voi siis sekä suunnitella että dokumentoida, millä erilaisilla tavoilla tuemme työyhteisön hyvinvointia ja hyvää me-henkeä.

 Huoltajien kanssa on tärkeää, että teemme heille näkyväksi, mitä hyvää ja millaisia vahvuuksia olemme heidän lapsissaan huomanneet. Herättelemme myös heitä miettimään, mitä vahvuuksia kotona näkyy. Lapsi saa esimerkiksi eskaritodistuksen yhteydessä kukan, jossa on eskarin henkilöstön hänessä huomaamat vahvuudet. Siinä on ajatuksena, että kun lapsi kesän kukkaa kastelee niin kukka kasvaa, mikä symboloi sitä, että kun ruokimme vahvuutta, niin vahvuus kasvaa.

 Viime jouluna alettiin antaa lahjaksi perheille sanoja - tehtiin vaikka joulukortti, jossa oli lapseen liittyviä vahvuuksia. Ei ole tarkoituksena tehdä työlääksi näitä asioita, vaan pitää ne helposti toteutettavina. Toivotaan, että kun lapsen vahvuudet tulevat joulukortin mukana perheeseen, niin se tuo hyvää joulumieltä ja positiivista puhetta perheen sisälle. Käydään läpi yhdessä, että ”Voi, sinusta on kirjoitettu näin!” Sen on tarkoitus lujittaa lapsen ja huoltajan välistä suhdetta.

 Mitä muutoksia olet huomannut sen jälkeen, kun olette aloittaneet systemaattisen toiminnan vahvuuspohjaisesti ja hyvää huomaten?

 Näen, että hyvän huomaaminen on tullut luontaisemmaksi tavaksi meillä asennoitua asioihin ja puhua niistä, kehittävässä ja rakentavassakin mielessä. Koska eihän se tarkoita sitä todellakaan, että mennään ja hymyillään ja kaikki on koko ajan hyvin. Ei tarvitse olla, eikä pidä olla. Merkitystä on sillä, miten kehitettävään asiaan suhtaudutaan ja miten sitä lähdetään yhdessä viemään eteenpäin, on tullut kohteliaisuutta, armollisuutta ja vähemmän syyttelyä. Huomaa hyvä! on opettanut meille yhden kielen lisää. On Etelä-Pohjanmaan murretta ja on suomen kieltä ja englantia ja ruotsia, mutta on myös mahdollisuus kääntää asioita Huomaa hyvä!-kieleksi.

 Onko vahvuusperustaisen lähestymistavan hyödyntämisessä taloudellisia hyötyjä?

 Talousjohtamisen näkökulmasta ajattelen niin, että kun töissä on hyvä, kohtelias, kannustava, tukea antava ja ystävällinen ilmapiiri, niin sinne on mukava ja turvallista tulla, vaikka joskus olisi jokin vaikea asia elämässä tai työssä. Näin ollen on siis hyvä, jos hyvällä työyhteisön hengellä ja esihenkilötyöllä voidaan esimerkiksi ennaltaehkäistä joitakin sairauslomia. On ikävää ja  kallista, jos joku on sen takia pois, että töissä joku kohtelee ikävästi. Siksi pidän tärkeänä, että työyhteisössä kohdellaan toisiamme ystävällisesti ja toisia tukien sekä auttaen onnistumaan.

 Mitä vahvuuksia sinulla on ja miten ne näkyvät johtajan työssäsi?

 Ole sisukas ja se on vuosien varrella vahvistunutkin. Olen myös saanut palautetta, että olen ystävällinen ja helposti lähestyttävä, mutta lähden kuitenkin rohkeasti aina viemään asioita eteenpäin. Jos työssä tulee jokin asia, mihin pitää puuttua tai löytää vastausta, niin ei sitä vain jätetä olemaan, vaan lähdetään hoitamaan asiaa ratkaisukeskeisesti. Tämä työ on myös opettanut katsomaan asioita monesta eri näkökulmasta. Osaan katsoa työnantajan näkökulmaa, työntekijän näkökulmaa ja huoltajan murhetta. Sitten on erittäin tärkeää pyrkiä vielä katsomaan asioita lapsen silmin, lapsen edun näkökulmasta ja lainsäädännön kautta, ja yrittää löytää sopiva ratkaisu.

 Kehu: Mitä vahvuuksia on teidän varhaiskasvatusporukassa?

 Voi, kunpa sanat riittäisivät! Koen tämän tästä suurta iloa ja ylpeyttä siitä, mitä näen, kuulen ja aistin kentällä tapahtuvan. Monipuolisuus, heittäytyminen, idearikkaus. Meidän kasvattajat, johtajat ja erityisopettajat tekevät työtä välittäen, lapsilähtöisesti, lasten näköisesti ja lasten mielenkiinnon kohteiden kautta. Näen meidän henkilöstössä halun tuottaa kurikkalaisille lapsille arjen isoja ja pieniä hetkiä, kokemuksia ja merkityksellisiä asioita. Siellä on niin monipuolista toimintaa mm. luonnossa liikkumisessa, leikeissä ja käden taidoissa, jossa otetaan tila ja lähiympäristö haltuun. Sydämellä tehtyä työtä.

 Me paljon puhumme siitä, minkälaisia jälkiä me kasvattajat haluamme lapsiin jättää. Tiedostamme, että lapsen elämässä saattaa olla isokin merkitys sillä, minkälaisen suhteen lapsi saa luotua vaikka yhden kasvattajan kanssa, oli se sitten perhepäivähoitaja, opettaja, lastenhoitaja tai avustaja.

 On myös tärkeää, että me johtajat osaamme olla kasvattajille tueksi ja avuksi, ja että on tarjolla hyvää koulutusta ja avaavia keskusteluhetkiä. Sitä olen aina sanonut, että meitä kaikkia tarvitaan tässä organisaatiossa, jotta saamme kurikkalaisille lapsille laadukasta varhaiskasvatusta toteutettua. Meillä kaikilla on vain eri roolit.

 Mistä olet tänään kiitollinen?

 Olen kiitollinen tänään tietenkin auringon paisteesta. Oli kiva herätä aamulla siihen, että aurinko pilkisti silmään.

 Olen myös kiitollinen siitä, että aamulla oli ihana keskustelu oman esihenkilöni kanssa, sellainen pieni ovensuukeskustelu. Ne ovat aivan parhaita ja pidän niitä jopa tehokkaampina, kuin erikseen sovittuja palavereja. On mukavaa, että voi koputtaa oveen, jutella ja tuumata yhdessä.

 Oli myös ihanaa, kun esihenkilöni sanoi jutellessamme: "Kiitos kun jaoit tämän kanssani.” Se kertoo siitä hyvästä toimintakulttuurista.